Kirjoita digikuvan "selkäpuolelle"

Valokuvissa esiintyvien ihmisten tunnistaminen myöhemminkin vaatii pientä viitseliäisyyttä jo kuvia arkistoitaessa. Paperikuvien tapauksessa tämä käy näppärästi kirjoittamalla tiedot ihmisten nimistä, kuvien ajankohdasta ynnä muusta kuvan selkäpuolelle tai kuvan viereen valokuva-albumiin. Mutta digikuvien kanssa asia ei olekaan näin yksinkertainen! Digikuvilla kun ei ole selkäpuolta eikä niiden viereen voi kirjoittaa mitään.

Niinpä juuri kukaan ei kirjoita digikuviin liittyviä tietoja yhtään mihinkään. Vanhoja kuvia katsellessa onkin sitten vaikea muistaa keitä näissä kuvissa oikein on ja miksi kuvat on ylipäätään otettu. Mutta tähän ongelmaan on kyllä ratkaisuja.

Tässä jutussa kerron, mistä digikuvien "selkäpuoli" löytyy ja kuinka sille voi kirjoittaa. Ensin käsittelen teknisesti oikeaoppisen ratkaisun, mutta kun kovin harva jaksaa sillä tavalla toimia, niin lopuksi esittelen matalan aloituskynnyksen ratkaisun, joka riittää varsin mainiosti tavalliseen käyttöön.

Digitaalisissa kuvatiedostoissa on itse kuvan lisäksi tilaa myös muille tiedoille – eli niin kutsutuille metatiedoille. Yleisimmin tunnettu metatietojen osa on n.k. EXIF-tiedot (Exchangeable Image File Format), johon kamera tallettaa kuvaa otettaessa teknisiä tietoja, kuten päivämäärä ja kellonaika, käytetyt valotusarvot, jne. Mediatalojen tarpeisiin suunnatuissa IPTC-tiedoissa (International Press Telecommunications Council) on tilaa copyright-lausekkeelle, avainsanoille ym. Vapaamuotoiset tiedot voi puolestaan tallentaa kuvaan (tai erilliseen tiedostoon) XMP-tietoina (Extensible Metadata Platform).

Windowsin tiedostonhallinnassa metatiedot saa näkyviin ottamalla Tiedot-ruutu käyttöön ja valitsemalla haluttu kuva:

Tiedot-ruudussa voi nyt muokata XMP-tietoja Kommentit ja Aihe, joskin muutamaa sanaa pitempien tekstien käsittely ja katseleminen on niissä hankalaa. Lisäksi yleisnäkymästä ei käy mitenkään ilmi, missä kuvissa ylipäätään on käyttäjän lisäämiä metatietoja. Kun henkilöiden nimitietojen merkitseminen on useimmiten tarpeellista vain pienessä osassa kuvia, niin näiden merkintöjen löytäminen onkin jälkikäteen hyvin työlästä vähänkään isommasta kuvajoukosta. Tätä Windowsin valmiina tarjoamaa ratkaisua kuvakohtaisten tietojen tallentamiseen ei juuri kukaan tunnu käyttävänkään.

Erilaiset kuvakokoelmien hallintaohjelmat tukevat metatietojen käsittelyä vaihtelevasti. Esimerkiksi digiKam näyttää tiedot hyvin samalla tavalla kuin Windows edellä:

Kuvakokoelmien hallintaohjelmissa on tyypillisesti mahdollista käyttää myös ohjelmakohtaisia tunnisteita tai vastaavia, jotka eivät kuitenkaan näy muita ohjelmia käytettäessä. Koska ohjelmien elinkaari on harvoin kymmeniä vuosia, niin kannattaa olla tarkkana, että tallentaa esimerkiksi ihmisten nimitiedot XMP-tietoina, jotta ne ovat löydettävissä vielä myöhemminkin.

Kuvakokoelmien hallintaohjelmat ovat tyypillisesti hyvin monipuolisia ja sen takia äkkinäiselle hankalia. Niiden kohderyhmä onkin vaativat valokuvausharrastajat, mutta kotitarvenäppäilijöille ne ovat turhan monimutkaisia. Katsotaankin seuraavaksi tavalliselle kamerankäyttäjälle sopivampaa, helposti käyttöönotettavaa ja käytännössä kuitenkin aivan riittävää ratkaisua.

Varma keino kuvatekstien pitkäaikaiseen säilyttämiseen on esittää tekstit kuvamuodossa samassa kuvassa alkuperäisen kuvan kanssa. Normaaleilla perusvälineillä tämä käy helposti avaamalla alkuperäinen kuva mihin tahansa katseluohjelmaan, kirjoittamalla selitysteksti millä tahansa tekstinkäsittelyohjelmalla, asettamalla nämä näytöllä vierekkäin ja ottamalla niistä yksi yhteinen näytönkaappaus tähän tyyliin:

Näin on saatu aikaan yksi kuva, jossa on sekä kuvan selitysteksti että pienoiskuva alkuperäisestä kuvasta! (Voit vaikka avata yllä olevan kuvan uuteen ikkunan, niin näet että se on tosiaankin vain yksi kuva.)

Kun näytönkaappauksen tallentaa vaikkapa nimellä alkuperäisen kuvan nimi_info, niin se asettuu kauniisti alkuperäisen kuvan viereen sekä tiedostolistauksissa että valokuvia katseltaessa.

Tämä ratkaisu toimii myös monilla tableteilla (ja miksei myös kännyköilläkin, mutta niillä on kyllä kovin ahdasta näpräillä). Tabletin moni-ikkunatoiminnolla saa näytölle samanaikaisesti kuvien katselemisen ja tekstin kirjoittamisen, josta voi sitten ottaa koko näytön kaappauksen:

Tällä tavalla toimiessa lopputulos on kotikutoisen näköinen, mutta ajaa hyvin tarkoituksensa: digikuvaan liittyvä kuvateksti on pysyvästi tallessa ja se on helppo yhdistää alkuperäiseen kuvaan.

Tässä ratkaisussa alkuperäinen kuva säilyy täysin muuttumattomana. Lisäksi selitystekstin sisältävät kuvat vievät vain vähän lisätilaa, koska kuvien tarkkuus on niissä paljon pienempi kuin alkuperäisissä kuvissa. Toki näytönkaappauksen nimeäminen vaatii huolellisuutta.

SKuvaInfo on yksinkertainen ohjelma, joka automatisoi edellisen ratkaisun toimintoja. Sillä pääsee selamaan kuvia, kirjoittamaan tarpeen mukaan selitystekstejä ja tallentamaan tiedot yhdellä napinpainalluksella "infokuvaksi":

Ohjelma huolehtii infokuvien nimeämisestä siten, että ne aakkostuvat alkuperäisen kuvan perään ja näkyvät siten esimerkiksi Windowsin tiedostonhallinnassa näin:

Infokuvien visuaalinen ilme poikkeaa normaaleista kuvista, joten ne on helppo löytää isostakin kuvajoukosta. Kun niiden levytilatarvekin on maltillinen, ne ovat helppo ratkaisu kuvien tietojen säilyttämiseen aina tuleville sukupolville saakka.

SKuvaInfo ei korvaa normaalisti käyttämääsi valokuvien katseluohjelmaa, vaan täydentää sitä tarjoamalla mahdollisuuden lisätä valokuvien sekaan niiden "selkäpuolia" eli infokuvia.

SKuvaInfo on ilmainen ja mainokseton, eikä se kerää tai välitä käyttäjää koskevia tietoja yhtään mihinkään. Ohjelma toimii Windowsissa, Linuxissa ja MacOS:ssä. Lisätietoja: SKuvaInfo

Digikuvillakin on siis "selkäpuoli", jonne voi kirjoittaa haluamiaan tietoja ihmisistä, paikoista, tapahtumista jne. Oikeaoppisessa ratkaisussa nämä tiedot tallennetaan alkuperäisiin kuvatiedostoihin, mutta niiden sijoittaminen erilliseen infokuvaan on helppo ja silti varsin toimiva ratkaisu.

Toki kuvissa esiintyviä ihmisiä voi nimetä esimerkiksi somessa, mutta kokemus on osoittanut, että somepalvelut eivät sovellu tietojen pitkäaikaiseen säilytykseen. Ja harvapa haluaa jo pelkästään yksityisyyden suojan takiakaan laittaa suuria määriä omia kuviaan someen vieläpä tunnistetietojen kanssa.